Täällä on ollut pitkään hiljaista. Ystävän menetys on niin suuri asia, johon tarvitsee paljon omaa aikaa.... ajatuksia, mietiskelyä ja keskusteluja muiden ystävien kanssa. Talvi, kevät ja alkukesä on kulunut työn ohessa ystävää auttaen ja huolehtien miten vain parhaiten kykenin. Välillä oli raskasta katsoa kun vointi heikkeni ja tiesi ettei elämää ole enää pitkästi jäljellä. Suru-uutinen tulee kuitenkin aina yllättäen. Me kaikki suremme omalla tavalla ja mietimme menneitä tapahtumia kaipuulla.
"Ei kipua, ei vaivaa enää,
olet saapunut rannalle
rauhan maan.
Muistoissa -- vaikka nyt poissa,
tulet kanssamme kulkemaan."
Kukkakimpussa ystävän lempivärit.... violetti ja oranssi... värit olivat heti selvillä kun aloimme kimppua suunnittelemaan. Värit olivat hyvin tärkeät meille, kun tiesi niiden olleen tärkeitä myös ystävälle.
Surulle ei ole aikarajaa, suru pitää surra... muistot ovat kauniit.
-maritta-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti